03. Herätyksen tarpeessa

Herranjumala mikä tauko on tässä päässyt käymään. Toisaalta, se voi olla ehkä ihan hyväkin, sillä juttua riittää vaikka muille jakaa. Nätisti ja hyvin tiivistettynä voisi sanoa, että aloitin lukion Vaskivuoren medialinjalla, lopetin teatterin syksyllä, melkein pääsin vaihtoon Saksaan (Joka sitten loppuen lopuksi jäi pelkäksi haaveeksi. Scheiße..) enkä vieläkään ole päässyt jalkapallosta yli.


Mutta jos katsoo nyt hieman yksityis kohtaisemmin mitä elämässäni on tapahtunut edellisen kirjoituksen jälkeen.
  Kesäloman lopussa käväisin Tanskassa, Kööpenhaminassa. Aivan upea paikka, ja vielä ihan tässä lähellä. Tanskassa ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja puhuvat hyvää englantia. Huomasin tämän itse hvyin positiivisissä merkeissä. Nimittäin junaan, jonka oli tarkoitus lähteä lentokentältä hotellimme läheiselle asemalle, ilmeni ongelmia, eikä se päässyt lähtemään liikkeelle. Hetken pällisteltyämme (Olin matkalla mummini kanssa ) nousimme ulos junasta, ja kysyimme paikalliselta naiselta tilannetta. Kävi ilmi, että hän oli menossa samaan paikkaan kuin me, ja hän opasti meidät aina hotellin puoleiselle rautatie asemalle saakka (Välissä oli kävely metrolle, metrolta väli asemalla ja asemalta junalle ja siellä hän vielä kertoi, millä pysäkillä meidän tuli jäädä pois. ). Tanska on myös hyvin siisti paikka, kadut ovat puhtaita, ja heillä on jopa pyöräilijöille omat kaistat, autotien ja kävelytien välissä.

 Kesäloman jälkeen aloitin opiskelun lukiossa, ja sain uusia, aivan ihania ystäviä! Aloitin myös Espanjan opiskelun, Me llamo Vera, Que pasa? En tiedä onko muille käynyt sama homma, mutta lukion alussa, kun kakkoset kertoivat lukion olevan rankka, kohautin vain olkiani enkä oikein uskonut, sillä esnimmäinen jakso tuntui jopa rennommalta kuin ylä-aste. Mutta nyt. Ai herranjumala miten palvonkaan viikonloppuja ja lomia! Ei sillä, olen loppuenlopuksi ihan tyytyväinen siihen, että valitsin lukion. En olisi törmännyt niihin ihmisiin, jotka nyt merkitsevät minulle maailmoja.
Toisaalta, lukio on myös yksi suuri syy sihen, miksi lopetin teatterin, vaikka vielä kesälomalla olin sitä mieltä etten jätä harrastustani kesken vaikka mikä olisi. En vain olisi jaksanut millään, Se olisi ollut liian suuri stressi pala, vaikka ehkä se kuulostaa tyhmältä. Ei silti, rakkauteni teatteriin kytee silti, se ei sieltä mihinkään lähde.

Noh, alkusyksy meni siinä tunnustellessa, mitä astetta korkeampi opiskelu on. Ja nyt voin sanoa, järkytyin lievästi: miljoonia esseitä, projekteja, esitelmiä, läksyjä ja pitkiä päiviä. Kyllä siihen tottuu, mutta kaikki kun tulee yhdellä rysäyksellä, alkaa yks jos toinenkin potemaan epätoivoa. Surullista mutta totta. Puhun varmaan todella ristiriitaisesti, kun sanon että lukio on silti ehkä yksi parhaista asioista mitä minulle on käynyt. Kaikki ne ihmiset korvaavat ne yöttömät yöt, ja stressin ylipurkautumat!


Jouluna ehdin ladata akkuja, ja ennenkuin huomasinkaan, olin jo yli puolen välin ykkösvuosikurssia! Että aika on mennyt nopeasti Nyt, kummitätinä, äärettömän pöperöisenä jalkapallo hulluna ja lopen uupuneena opiskelijana katson hymyillen menneisyyteen ja odottavin silmin tulevaisuuteen. Syvällistä (Tai sitten ei. En ole oikein hyvä sellaisessa. Aina täytyy vetää vitsiksi )
Nyt on ehkä hyvä tunnustaa myös sellainen asia, että sillä välin kun kirjoitan tätä, minun pitäisi oikeasti olla lukemassa kemiaa, ja laskemassa, kuinka monta sokerimolekyyli hiukkasta on yhdessä 10 gramman sokeripalasta. Ei vain nappaa, mutta puserrettava on.

  Ja nyt näin lopuksi minun on aivan pakko hifistellä uutta suomalaista elokuvaa,Jalmari Helanderin ohjaamaa Big Gamea. Ihan huikea juttu! Samuel L Jacksonin ja Onni Tommilan tähdittämä toiminta/seikkailu elokuva. Big Game on Suomen historian kallein elokuva, mutta laatu on myös sen mukaista! Suosittelen jokaiselle!

Teksti kirjoitettiin näiden biisien soidessa taustalla

There is nobody like you - Eva&Manu
 Wish god was a women - Humane
Congregate - Rocco DeLuc
Sugar - Maroon 5