Paljasjalkanen Espoolainen vuosimmallia -98, kirjottelee fiiliksistä ennen lukion alkua, elämästä yleensä - Jos siitä saa jotain revittyä irti, kirjoitettavaksi asti - ja omaperäisistä kannoistaan maailmanmenoon.
Yep, olen 16- vuotias tyttö Etelä-Suomen vilskeestä - Tulee muuten mieleen ihan joulu tosta sanasta. Vilske. Löytyyköhän sitä edes sanakirjasta. Tälleen ihan btw, ei liittynyt olennaiseen asiaan mitenkään. -. Peruskoulu on käyty, ja viimiset vuodet painoin ryminällä läpi, mutta sen verran onnistuin, että lukiopaikan nappasin. Medialinjalle pääsin, ja tähtäimessä ois jonkin sortin radioala, siinä näyttelyn ohella - Jos mun ainaisesta haaveesta tulis edes osin totta, joka ois aivan mahtavaa. Saada tehdä töitä radiossa, ja näytellä. Mun kolme asiaa, jotka taidan parhaiten, olis suuri osa mun työtä; Puhuminen, musiikki ja näytteleminen -. Osin sillä tiellä olen yrittänyt pysyä, kun ylä-aste vuodet vietin ilmaisutaito luokalla, ja teatteri harrastuksena on ollut jo pitkään osa mun elämää, ja pysyy osana sitä niin kauan kun mä saan siitä päättää.
Mun on vaikeeta kirjottaa ittestäni kunnon luonnekuvausta, koska teksti menee nopeasti sivuraiteille. Ehkä mun on sitten hyvä myöntää, että ajatuksen juoksu paikka paikoin on hyvinkin nopeaa. Tosiaan, pidän itteäni aika luovana tyyppinä, ja se osin ilmenee luovien aineiden numeroissa. Ne oli ysiä tai kymppiä. Oon aika sympppis, ja empatiaa löytyy vaikka pikku kylälle. Tarkotan, että jos joku on ihan down, meen mä mukana. Musta tulee hyvin helposti kunnon karhuemo. Muttei kukaan vielä oo pistänyt sitä pahakseen. Mulla on paha tapa suuttua tosi pienestä, ja vihottelen aika pitkään, vaikka tiiän sen olevan turhaa, ja äärimäisen lapsellista. Oon kuullu tosi paljon siitä, että meen ääripäästä toiseen, ja kiihdyn tosi helposti. Tiedostan sen itsekin, mutta tavasta on vaikea päästä eroon. Yritän ottaa rennosti, ja joskus rento moodi menee vähän liian rennoksi, enkä saa oikein mitään aikaiseksi. Kai se siinä koulumenestyksessäkin näkyi, mutta ei oo ketään muuta ku itteä syyttäminen asiasta. Mun henkinen hyvinvointi lähti paranemaan raketin lailla, kun vaihdoin ala-asteelta ylä-asteelle, ja annoin itteni ottaa asiat enemmän huumorilla, kuin totisesti. Sitä mä en uskaltanut pikku klapina tehdä. Otin kaiken itteeni, ja olin aika maassa. Ku kuviot vaihtu, ja maisemat oli erilaiset, katoin asioita uusin silmin, ja se on yks isoimmistä tekijöistä siihen, mitä mä oon nyt. Suosittelen muillekkin. Sitä rennommin kulkemista, ja ylimääräset kukkahatut naulakkoon, ennakkoluulojen viereen!
- Vera Sofia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti